Päädy poliisikoppiin [x], check!

Meidän viikkoon on sisältyny ylimääräisiä sydämentykytyksiä tuolla liikenteen puolella. Toissapäivänä työmatka ei sujunukkaan niin sutjakkaan smoothisti mitä muina päivinä, vaan saatiin omat kokemukset näistä paljon luetuista/kuulluista Balin poliisivoimista. Tilanne siis eteni näin:

Tultiin suurempaan risteykseen mistä meidän kuului kääntyä oikealle. Päristeltiin sieltä kauempaa ja sattumoisin kävi niin, että se oikealle kääntyvien nuoli  vaihtu keltaiseksi hiukan ennen kun päästiin risteykseen, lopulta se oli punainen kun oltiin kohdalla. Liikenteessä en vie sentään liiku niin luottavaisesti kuin kala vedessä, joten päätin että pysähdyn kiltisi punaisiin. Ainoa virhe tässä vaiheessa oli se, että olin pikkasen mennyt sen STOP viivan yli, mutta se tuntu turvallisemmalta vaihtoehdolta risteyksestä kaasuttamisen sijaan. Kun täällä vaihtuu vihreet niin paikalliset kyllä lähtee kuin ammuttu aina liikkeelle, joskus vähän aikasemminki. Silloin ei huvittais olla keskellä tietä.

Noh, tietysti valitsin väärin niin kuin yleensäkki fifty-fifty tilanteessa ja yrmeä poliisisetä viittoi meidät tien sivuun ja siinä niiden puheilla vierähtikin varmaan 30 min. Suomalainen ajokortti ei meinannu kelvata ja lisäksi se osoitteli vihkostansa meille 500,000 rupian sakkoa, jonka aluksi vilkaisin olevan 5 miljoonaa rupiaa ja pienoisesti jäädyin sen summan nähtyäni :D Tämä vanhempi poliisi puhui tosi pääd inglish ja meinas aivan suuttua kun pyysin toistamaan jonkun lauseen mitä se mussutti, vastaukseksi tämä alkoi puolihuudolla kysymään että ”What do you speak in Finland? Do you speak english, do you?!” Siinä sitten istuskeltiin poliisikopissa ja odoteltiin toista virkavallan edustajaa paikalle, kun tämä vanhempi mies selvästi tarvitsi vähän apua kommunikointiin. Sieltä tuli sitten onneksi sellainen nuori ja mukavampi tyyppi.

Koska olemme Balilla niin eihän sakkoja makseta kiltisti tuosta vain, vaan niistä(kin) kuuluu tinkiä! Monista blogeista ollaan luettu ja muilta myös kuultu, että liikenteessä kannattaa pitää erillistä lompakkoa mukana jossa pitää 50 000-100 000 rupiaa mukanansa sakkojen varalta. Poliisit jos pysäyttää niin voi sen sitten kaivaa esille ja sanoa että ei oo mukana muuta, yleensä herrat sitten tyytyy siihen mitä saavat. Ei mee usein valtiolle nämä rahat, vaan ihan poliisisetien omiin taskuihin. Me oltiin myös varauduttu ja lopulta esitettyämme hetken vain viattomia vapaaehtoistyöntekijöitä orpokodista tämä nuori herra sanoi että okei, saatte vain varoituksen tätä ajokorttia koskien ja 100 000 rupiaa riittää näihin sakkoihin. Off you go.

Sen verran se koko homma kuitenki kuumotteli, että ollaan viimeiset kaks päivää kuljettu skootterilla meidän pitkissä lökähousuissa ja pitkähihaiset päällä jotta poliisit ei erota niin helposti turisteiksi, haha. Samoin siinä isossa risteyksessä ollaan aina pujahdettu jonkin ison auton taakse, eilen oltiin bussin takana niin ei paljo kopista näkyny tielle. Sama setä siellä tänään taas päivysti.

Karvakaveri.

Viikon toinen polttava puheenaihe on ollu halvimman pyykkipalvelun etsiminen Sanurista. Kutalla sai kilon pestyä 8 000 rupialla, mutta täällä useimmat paikat on Rp 20 000-25 00/kg. Eli maksaa siis 1,2-1,5 €, ihan hirrrveeen kallista… Sanurissa ei varsinaista keskustaa ole, vaan täällä kaikki on yhden pitkän kadun varrella. Sitä sitten sahattiin edes takaisin skopolla ja käytiin jokaisesta laundry  –kyltin omaavasta paikasta kyselemässä yksitellen hintaa, lopulta löydettiin ihan hotellin läheltä Rp 15 000/kg, SCORE! Säästetään tässäkin niinku kunnon opiskelijan kuuluu!

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tulee kysymys, miten pienestä voi ihminen olla onnellinen? Meikäläisten kohdalla vastaus on ”perunasta”. Oltiin ulkona syömässä ja tilasin kreikkalaista salaattia, ja siellä seassa oli halkaistuja pikkupottuja! Ihanan suomalaista. Annin kommentti: ”Näytit siltä että alat pian itkemään ku näit sen perunan…” Nomnom.

Huomenna tiedossa ihan uusi aluevaltaus, me nimittäin mennään surffaamaan! Ennen kuin päästään laudalle niin saadaan varmasti röörit huuhdeltua muutaman kerran suolavedellä, mutta eiköhän se sen arvoista ole. Kuulemisiin!

Tänään orpokodin pihaan pomppi tämän näkönen kaveri. Kävi ilmi että pupuotus onki orpokodin johtajan lapsen lemmikki, satuin vain näkemään kun se oli lähdössä karkuteille.  Niitä on siellä kaksi kappaletta, supersöpöjä karvapalloja!