Skopoilua, retkijuomia ja oloneuvoksia

Ihan ensiksi haluan julistaa koko maailmalle ilouutisen! Minusta meinaan tuli maanantaina tuplatäti, kun rakas siskoni synnytti suloisen tyttölapsen! Voi sitä onnen ja ilon määrää. Tosin aika herkistyneenä tässä on siitä asti oltu, varsinkin kun näen tämän pienen ihmeen livenä vasta huhtikuussa. Aikamoista painia koko tänne lähtemisen kanssa juuri sen takia käytiinkin. Joka tapauksessa olen tooosi onnellinen ja ylpeä täti! 

Viime viikko töissä meni kivasti ja nopeasti. Ollaan jo totuttu näihin rutiineihin ja elellään niiden mukaan. Edelleen saa kyllä olla oma-aloitteinen jos ei halua istua koko päivää peukaloita pyöritellen. Vieläki näitä ihmetyttää, kun me ei mennä lepoaikaan nukkumaan vaan touhuillaan omiamme (okei, no parina päivänä saatoin torkahtaa). Nää ihmiset täällä on kyllä aivan ihania. Tiistaina yks tytöistä tuli oikeen kunnolla halaamaan ja sano luulleensa, ettei me tulla enää, kun oltiin oltu neljä päivää poissa Blimbingsarin reissun takia. Kivaa huomata, että meistä tykätään. Orpokodin keittäjäkin tulee aina istumaan lähelle ja yrittää kommunikoida ja halailee, vaikka ei oikeasti puhu eikä ymmärrä englantia juuri ollenkaan.

Mentiin tiistaina vielä taksilla töihin, nii kirjotettiin siinä tarkat reittiohjeet ylös, että osataan jatkossa skootterilla. Sanurista on kyllä paaaljon helpompi kulkea Denpasariin ku Kutalta eli oltiin aika luottavaisia, että löydetään perille itteksemme. Tiistai-iltana se skootteri sit vuokrattiin ja vähän koeajettiin sitä. Ilmotin jo heti alkuunsa, että Riikka saa luvan ajaa, kun sillä on skootteri ittellään Suomessa ja mua kyllä olis jännittäny ihan liikaa. Ja nyt kohta viikon kokemuksella voin todeta, että olkaa huoleti siellä Suomessa, Litti hoitaa. Ei mua ole edes pelottanu tossa kyydissä, vaikka tosiaan täällä pääkaupungin vilinässä on menty.

Muutama muuki tuli skootterilla

Myös tää meidän uus hotelli aiheuttaa meille suunnatonta iloa, vaikkei se edellinenkään huono ollu. Tässä paikassa on ihana henkilökunta; ovat tosi avuliaita ja hyväntuulisia koko ajan. Yks päivä lukitsin itteni pyyhe päässä ulos huoneesta kaatosateeseen ja respan nainenki vaan naureskeli. Ovat siis ainaki humoristisia. Oltiin tiistaina niin onnellisia sekä siitä skootterista että meidän uudesta huoneesta, jossa on jääkaappi, että käytiin kaupassa ja hamstrattiin kaikenlaista pientä sieltä mukaan. Tästä lähin saadaan ite lantrattua jauhekahvia ja kuppinuudelia, voi onnea!

Torstaina töiden jälkeen otettiin jo kohta perinteeksi muodostunu työviikon päättävä hieronta. Kyllä olis Suomessaki ihmiset paljon onnellisempia, jos hieronta maksais vaan muutaman euron. En kuitenkaan suosittele kellekkään bisnesideaksi, ei taitas rikastua. Siitä jatkettiin syömään ja käymään yhdessä baarissa, johon yks paikallinen rouva meidät kutsu. Rouvaa ei kyllä näkyny ja lopulta jouduttiin siinä hetki odottelemaan, ku monsuunisade yllätti eikä viittitty lähteä skootterilla huristamaan kämpälle. No, se oli kiva paikka nii nyt tiedetään, mihin mennä jos Sanurissa aikoo viihteen puolella käydä.

Perjantai meni sitte sadetta pitäessä ja oli oikeestaan eka päivä täällä, että vaan oleiltiin rauhassa. Käytiin vaan Starbucksissa kahvilla, mutta siinä se oliki. Lauantaina oli jo parempi ilma, nii suunnattiin ekaa kertaa rannalle auringonottopuuhiin. Sanurin ranta oli jo paljonpaljon parempi ku Kutan. Ei likaa ja törkyä eikä sitä väenpaljoutta. Rauhassa saatiin maata. Ja ihanan näkösiä rantaravintoloita ja –kahviloita. Yhdessä käytiinkin lähtiessä syömässä ja tyytyväisiä oltiin molemmat.

Illalla sitten lähdettiin ekaa kertaa ihan baarikierrokselle. Oppaiksi meille lähti Jensku ja Suspe, jotka oli täällä pari vuotta sitten työharjoittelussa ja joilta koko idea tänne tulosta saatiin. Aluksi oltiin parissa pienemmässä paikassa ja höpistiin työharjottelusta ja muusta Baliin liittyvästä. Lopuksi mentiin loputtomalta tuntuvaan diskoteekkiin, josta sai loputtomia drinkkejä eli n. 1,5 litrasia ”retkijuomia”. Hauskaa meillä kyllä oli, vaikka eilinen fiilis oliki vähän toisenlainen, ku päivä kulutettiin sängyn pohjaa. Päivän ainoa aktiviteetti oli take awayn hakeminen lähiravintolasta ja siihenki kerättiin voimia melkeen tunti.

Ainii, se piti vielä sanoa, että ollaan tässä viikon aikana treenattu indonesian puhumista ja oikeen sanakirjaki ostettiin. Parissa kaupassa ja ravintolassa ollaan saatu hämmästelyjä, ku puhutaan nii fluentisti. Okei, ollaan siis sanottu "Apa kabar?" eli "Mitä kuuluu?" ja muita helppoja fraaseja joka paikassa, mutta on seki jo alku! Ollaan kuulolla taas, heido!