Terveisiä miljonääriklubista!

Nyt on pari päivää Balilla kulutettu ja aika taas päivitellä blogia, kun jutun aihettakin alkaa jo löytyä. Eli täältä pesee.

Lennot ja vaihdot sujui hyvin, vaikka oltiinkin aika hukassa sekä Frankfurtissa että Kuala Lumpurissa. Molemmilla kerroilla meiltä tultiin kysymään, mitä etsimme. Sen verran eksyneitä ilmeisesti näytettiin. Oikeat portit löytyi eikä mitään hämminkiä ollut. Kuala Lumpurissa oli keskellä lentokenttää palanen sademetsää, josta edellisessä bloggauksessa pari kuvaakin laitettiin. Ja pakko kyllä kertoa, että maailma on todella todella pieni. Törmättiin nimittäin Kuala Lumpurissa tuttuun, joka oli matkalla Bangkokiin. HUHHUH, että tuntuikin epätodelliselta.

No, mutta sitten Balille. Jo koneesta katseltiin, että WOW mikä upean näköinen paikka keskellä turkoosia merta. Koneesta ulos tullessa taas tuntui, kun olisi kävellyt päin seinää; niin kuumalta ja kostealta tämä ilmasto näin suomalaiselle tuntuu. Kentällä saatiin aika äkkiä paperihommat kuntoon ja rinkatkin odotteli jo noutajaansa. Siitä sitten hypättiin taksiin ja ajeltiin majapaikkaan.

Näkymä lentokoneesta

Sari Bali Cottages on nyt kotimme ensimmäiset kymmenen päivää ja aivan hyvältä vaikuttaa, vaikka huone onkin aika pelkistetty. Vielä ei olla kohdattu edes kuin yksi puolikuollut hyppyhämähäkki tai vastaava ja terassimme katolla hengaileva gekko. Miinukseksi nyt sanottakoon, että täällä ei ole jääkaappia (oma tietoinen tyhmä valinta), mutta muuten ei kaduta. Seuraavaa majoitusta ajatellen täytyy sijainti miettiä uusiksi, kun tämä Kuta on todellakin tukossa ja täynnä turisteja. Lisäksi täältä oli lopulta aika pitkä ajomatka orpokodille.

Näkymä meidän terassilta

Käytiin heti eilen perille päästyämme katsastamassa lähiympäristöä ja rantoja. Lisäksi ostettiin mulle uudet arskat ja flipflopit eli saatiin myös ensimmäinen tinkauskokemus. Illalla käytiin vielä syömässä ja asennettiin hyttysverkkoja, mutta muuten otettiin aika rennosti, toivuttiin matkasta ja ihmeteltiin muuten vaan. Oudointa tällä hetkellä on tämä raha, kun yksi euro on n. 16 500. Koko ajan menee sekaisin, että paljonko mikäkin nyt sitten euroissa maksaa ja tuntuu ihan hullulta nostaa pankkiautomaatista kerralla yli miljoona!

Tänään olikin sitten meidän ensimmäinen työpäivä Widhya Asih –orpokodissa Denpasarissa. Kyyti saatiin hotellimme siivoojan kaverilta, joka myös haki meidät päivän päätteeksi pois. Oli kyllä jännittävää mennä, kun ei yhtään tiedetty, mitä odottaa. Meidät otettiin vastaan hyvin, vaikka aluksi olikin kummallista, kun tuntui, ettei heillä ollut selkeää käsitystä siitä, keitä me olemme. Meihin kuitenkin suhtauduttiin todella innostuneesti ja kiinnostuneesti. Meille kerrottiin orpokodin toiminnasta ja päivärutiineista ja saimme myös kysellä paljon. Tulevista työtehtävistämme sovimme ainakin sen, että tulemme pitämään lapsille englannin tunteja.

Orpokotia

Orpokodin pihaa

Ensimmäisenä päivänä meille ei annettu vielä mitään tehtävää, vaan aika kului lähinnä kysellessä ja ympäristöä tutkiessa. Yksi orpokodissa asuva, mutta yliopistossa opiskeleva tyttö opasti meitä pitkin päivää ja kierrätti mm. viereisessä koulussa. Orpokoti sijaitsee pääkaupungissa, joten sillä oli käytössään vain pieni alue, niin oli ihan mukava käydä myös vähän orpokodin rajojen ulkopuolella. Paikalliset tuntuivat suhtautuvan meihin todella hyvin; koululaislapsetkin tulivat ympärillemme pörräämään vähän väliä. Yliopistolaistyttö oli todella ihana ja koko päivä kului jutellen niitä näitä Balin ja Suomen eroista. Tyttö kirjoitti meille myös listan tärkeimmistä fraaseista indonesiaksi ja osaa päästiin tänään jo onnistuneesti käyttämään. Ainoa, minkä puuttuminen listasta huomattiin heti, oli ”ei kiitos”. Sitä täällä tarvii, kun kävelee kaikenmaailman kojujen ja skootterivuokraajien ohi.

Uteliaita koululaislapsia seurasi meitä orpokodille

Töiden jälkeen käytiin syömässä ja mentiin käymään yksillä rantabaarissa, jossa tiedettiin olevan ainakin yksi suomalainen Eeva. Kun ei meinattu löytää istumapaikkaa, huikattiin meille vierestä suomeksi, että tulkaa vaan tähän. Kyseinen pöytä oli täynnä suomalaisia vaihtareita ja lisää oli sisällä baarissa, jossa oli meneillään jotkut vaihtaribileet. Eevakin lopulta löydettiin ja pitkä tovi raatailtiin. Mukava oli tutustua muihin suomalaisiin ja saada hyviä vinkkejä Balilla oleiluun.

Nyt ollaan sitten taas majapaikassa. Huomenna luvassa rötväyspäivä. Kerätään aamulla kimpsumme ja kävellään rannalle ottamaan asiaan kuuluva rusketus. Nyt unille!

Selamat malam,

Anni

Ps. Täällä on kiliseviä lintuja.

Pps. Huomattiin, että se olikin huijausta! Niillä on kulkuset kaulassa.

Ppps. Tää on kirjoitettu eilen illalla, mutta se katos niin ladattiin uusiksi. Eli kommentitki meni :/ Höhlä.