Brunaa metsästämässä

Lauantaina oli täysin metsään menny yritys mennä Seminyakiin rannalle, ensinnäkin a) taksimatkalla alko satamaan jättipisaroita ja päädyttiin pysähtymään beachin sijasta kahvilaan, syötiin siinä samalla sitte kans aamiainen ja vahdattiin sitä monsuunisadetta joka jatku aika reippaan ajan, toiseksi b) kun se sade lopulta alko muistuttaan piskottelua niin uskallettiin lähteä etsimään rantaa, että nähtäis edes miltä se näyttää (Kutan ranta kun on ihan kamala, roskaa, liikaa väkeä ja liikaa tyrkkymyyjiä), niin tiedettäis mihin tulla aurinkoisempana päivänä. Helpommin sanottu ku tehty, oletettiin kävelevämme rantaa kohti mutta sen sijaan eksyttiinki aivan totaalisesti koska oltiin molemmat sitä mieltä että "se on varmaan tuon mutkan takana"... Kierrettiin ja kierrettiin, lopulta päädyttiin samaan kohtaan mistä oli alotettukki, tuliko edes hieman turisti olo :D Luovitettiin ja otettiin taksi kämpälle, perille päästyä päädyttiin vaan röhnöttään tuohon poolille, ei siinäkään oltu ehditty vielä makoilemaan. Seuraava hankinta: infokojusta laukun pohjalle Balin kartta.

Takseista sen verran että ollaan vihdoinki onnistuttu tunnistamaan viralliset taksit huijaritakseista, tämäkin pistettiin merkille saamiemme vinkkien perusteella. Viralliset BlueBird taksit on hyvin vaaleensinisiä ja niistä löytyy edestä ja takaa tietty merkintä, feikkitaksit on lähes saman värisiä ja niillä on katon päällä myös kunnon mittaritakseille tyypilliset logot.  Ainut ero oikeastaan on väri, merkinnän puuttuminen ja niissä ei tosiaan oo sitä mittaria sisällä. Esimerkiksi: BlueBird taksilla päästiin Seminyakiin ~27,000, mutta epävirallisella hinta olis ollu 120,000, veri guud price in my ass.

Kunnon BlueBird taksi, tunnistaa mm. siitä että takana on nuo taksin tunnukset (tässä IV 338)

Huijaritakseja rivissä

Loppuilta käytettiinki sitte siihen että tutustuttuun taas hieman paremmin hoodeihin, käytiin syömässä ja ostamassa muutama huurteinen tähän omalle terassille iltahengailuja varten.

Sunnuntai oliki sitte täydellinen auringonpalvontapäivä. Pilvetön taivas ja siinä baden-badenissa makoillessa olo oli ku grillivartaalla. Siitä onki sitte todisteena molemmilla punottavaa ihoa ihan reippaasti, meikäläisen käsivarret ainaki otti vähä enemmän osumaa, mut kyllä tuo tuosta rusketukseksi muuttuu. Ja kyllä, käytettiin aurinkorasvaa ja suorakerroin ei ollu enempää eikä vähempää kuin se 50, mutta silti vaan helottaa selkä ja nuo olkapäät vaikka sitä rasvaa niihin ihan antaumuksella laitettiin.

Aamurentoilujen jälkeen käytiin katsomassa miltä Legian beach näyttää, joka on siis Kutan vieressä vähän ylempänä, ja todettiin että siellä ei aivan yhtä roskasta ja täyttä oo kuin Kutalla mutta kaukana se vielä on niistä Balin kuuluisista paratiisirannoista. Aallotkin oli edelleen sitä pesukone luokkaa. Jos haluaa mennä lillumaan rauhassa meriveteen niin pitää lähteä pois länsirannoilta. Sieltä jatkettiin takaisin hotellille päin ja käytiin matkalla syömässä, ravintoloissa käymisestä alkaa pikkuhiljaa tulla normaalia koska siellä syöminen on helpompaa ja halvempaa kuin jos itte alettais ruokamme väsäämään. Eikä meillä oo siihen nyt edes vielä mahdollisuutta.

Piilomainostusta...

Annin stylet haavojen paikkaukset

Täydennettiin rötväyspäivä vielä käymällä hieronnassa, tunnin balinese massage maksoi 50,000 eli sellasen 3 €. Olisin voinu maata siinä hierontapöydällä vie vähän pidemmän aikaa, aika lailla ne naiset joka raajaa runno mutta kyllä se vaan silti oli rentouttavaa.