Mysteeri-iltoja ja mysteeritauteja

Neljännestä hotellista iltaa! Muutettiin (taas) tosiaan perjantaina tänne Sanurin rannan läheisyyteen ja täytyy kyllä sanoa että tämä meidän tämänhetkinen majapaikka on melkoisen mukava. Aluksi oltiin niin onnessamme uudesta siististä vaikutelmasta ja varsinki vessasta, ettei meinattu huomata että meidän jääkaappi puuttuu. Booking.comissa sitä kyllä oli lupailtu huoneeseen kuuluvaksi, joten marssittiin siis respaan vaatimaan oikeutta. Ekalla kerralla ei tärpänny kun tiskin takana ei ymmärretty mistä me valitettiin, mutta toisella yrityksellä meni paremmin kun vastassa oli eri työntekijä. Meidän käskettiin odotella respassa hetken aikaa niin he hoitavat asian. Siinä sitten istuskeltiin vartin verran ja todettiin että eiköhän sinne huoneeseen voi jo mennä kurkkimaan, siellä se uusi uljas jääkaappi odotti meitä huoneen nurkassa. Mission completed. Nyt saadaan taas Bintangit ja Smirnoffit kylymään.

Tätä seikkaa lukuun ottamatta ollaan aivan tyytyväisiä. Huoneesta löytyy myös DVD-soitin, eli ystävänpäivän suunnitelmatki ratkes samalla kertaa. Katteltiin The Notebook –leffa ja herkisteltiin niinku ystävänpäivänä kuuluuki, samassa sängyssä vetisteltiin lopputekstien alkaessa. Niin herkkää. Perjantain vesipuisto suunnitelmat siis peruuntui kun meidän matkatoveri tuli kipiäksi.

Lauantai-ilta oltiin jo aikaisemmin päätetty pyhittää Linga Longalle, joten päivän päätteeksi suunnattiin siis syömään jonka jälkeen napattiin kaupasta mukaan muutamat fiilisjuomat ennen päämäärään lähtöä. Linga Longahan on normaalisti auki kahteen yöllä, mutta meikäläisten ilta venähti siitä huolimatta, oltiin klo 6 hotellilla. Taas uusia hyviä Balin puolia: baarista ei tarvitse lähteä silloin kun se menee kiinni jos a) siellä riittää asiakkaita ja b) henkilökunta on über-rentoa. Istuttiin paikallisessa bändiläisten kanssa vielä viiden aikoihin, hupaisaa. Opetettiin niille mm. letkajenkkaa ja ne puolestaan demonstroi meille sumatralaisia kansantansseja. Sitte Mäkkärin kautta nukkumaan. Btw, täällä McDonald’sistakin saa riisiä?!

♥

Henkilökohtaisesti oon ihan onnessani ku jätkät vetää täällä livenä Musea, varsin hyvin vielä kaiken lisäksi! BAGUS.

Tästä seuraava päivä otettiinki niin rennosti ku mahdollista, tosin illalla piti lähteä käymään töissä. Lapset on koulussa tai muissa aktiviteeteissa niin paljon kiinni pitkin viikkoa, että sunnuntai oli ainut päivä milloin saatiin loput haastatteluista kuvattua videota varten valoisan aikaan. Johtajan kanssa juteltua tuli taas vähän lisäpaineita saada tästä mahdollisimman hyvä, meidän video on menossa ainakin Jenkkeihin jakoon erään miehen kautta, joka on aikeissa tehdä pientä varainkeruuta orpokotia varten. Alun perin tämänkin oli pitänyt tehdä video, mutta meidän oma kuulemma ajaa saman asian. Jaiks. Lisää syitä panostaa tähän oikeasti kunnolla! Olis niin mukava tietää että tästä tulis olemaan heille konkreettista hyötyä.

Suomen Kanadaa vastaan pelattu ottelu tuli tätä aikaa keskellä yötä, tarkalleen ottaen klo 1, ja meidänhän oli lätkäihmisinä ihan pakko nähdä se. Mentiin nukkumaan ajoissa, noustiin yhdeltä vahtaamaan peliä ja mentiin puoli 4 aikaan rättiväsyneinä nukkumaan. Tulipahan nähtyä, venäläinen streami tällä kertaa mutta toimi ihan hyvin, näky pelaajien sukunimet paidoista ja kaikki! Kiekkokin!

Alkuviikko on töissä sujunut aika puuduttavasti videota leikatessa ja muokatessa. Ollaan nyt istuttu tämä ja eilinen päivä liimattuina toimiston tuoleihin. Alkaa vilisemään jo kaikkien haastattelut ja videon musiikit rasittavasti päässä, mutta no pain no gain. Kyllä tästä hyvä tulee. Kyllä meillä välillä on ihan hauskaakin sitä tehdessä, varsinkin ”pilalle menneitä kohtauksia” karsiessa, ajateltiin jos jaksettais tehdä orpokodille ihan huvin vuoksi vaan bloopers –videokin, saisivat hauskan muiston. Maanantaina kyllä pidettiin päivän aikana englannintuntikin, saatiin nuorten kanssa hangman –peliin ihan uusia ulottuvuuksia. Niillä oli sitä pelatessa yhtä hauskaa kun yleensä porukalla on Aliaksessa, desibelit oli ainakin sitä luokkaa. Sitä innostuksen määrää kun ne keksi mitä sanaa me heiltä arvuuteltiin. Siitä sai ittekkin energiaa loppupäiväksi.

Tänään suurin kysymysmerkki on ollut mun mysteeritauti. Kahteen asti töissä oli ihan normaalia kunnes iski aivan jäätävän huono olo. Ihan tyhjästä. Kummallisinta tässä on se, että ollaan tänään Annin kanssa syöty tismalleen samoja ruokia. Ellen sitten saanu ruokamyrkytystä aamun ananasmarmeladista, Anni otti kuitenkin appelsiinin makusta… ehkä ei kuitenkaan. Joka tapauksessa, päätettiin ottaa skopo alle ennen kuin meikäläiselle tulis kahta kauheampi olo, mikä osottautukin sitte hotellille päästäessä ihan hyväksi ideaksi. Siinä 1,5 tunnin power napit otettuani olo oli paaaaljo parempi. Anni ehdotti, että ehkäpä mulla on vain todella pitkäksi venynyt krapula. Se oliski. Noh, nyt ollaan sitten molemmat oltu mysteeritaudissa, toivottavasti meidän sairaushistoria tältä reissulta jäisiki vain näin lyhyeksi.

Huomenna tiedossa töitätöitätöitä, Suomen lätkäpeli ja mahdolliset voitto-Bintangit missäs muuallakaan kuin Linga Longassa. Kuulemisiin!

Viikonlopun korvamato.