Koti-ikävä Sanuriin!

Niin se aika vaan hurahtaa ja puolet Baliajasta kulutettu. Paniikki iskee, kun niin monta paikkaa vielä näkemättä ja kokematta.

Viime viikko on sisältäny aivan hulvattomia hetkiä Linga Longassa sekä armotonta videon tekoa. Jouduttiin ottamaan jopa yks etätyöpäivä, että saataisiin videota tehtyä, koska ajatus kulkee huomattavasti paremmin ilmastoidussa hotellihuoneessa omassa rauhassa kuin orpokodin tukalassa toimistossa, jossa ravaa jatkuvasti porukkaa. Okei, olihan siinä sekin etu, että keskellä päivää voitiin siirtää toimisto hetkeksi rannalle.

Perjantaina vaihdettiin taas vapaalle; otettiin skootterin sijaan alle polkupyörä (vain yksi ja tasa-arvon nimissä minä toimin kuskina) ja suunnattiin sporttibaariin kattomaan jääkiekkoa. Toista erää ei siltä kanavalta tosin näytetty, joten katsottiin sitä läppärin näytöltä venäläiseltä streamilta muutaman muun suomalaisen kanssa. Sieltä jatkettiin matkaa Linga Longaan, mutta kesken matkan ketjut lähti pois paikoiltaan ja ihan kunnolla. Epätoivoisilta kun näytettiin, saatiin muutama paikallinen meille pyörää korjaamaan. Se ei tosin ollukkaan mikään helppo nakki. Ketju meni nimittäin kokonaan poikki ja lopulta istuttiin siinä varmaan 20 minuuttia, kun nää avuliaat pojat sitä venkslas kuntoon. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, matka jatkui edelleen pyörällä. 

 

Linga Longassa oli yhtä hauskaa kuin aina ja ilta venyi taas hyvän musiikin ja suomalaisen juomapelin merkeissä. Mutta tulipa nyt nähtyä se auringonnousu! Kertaakaan ei oltu jaksettu aamulla nousta niin aikasin, mutta kiitos Linga Longan jaksettiin valvoa siihen asti. Kaunistahan se oli. Nukkumisesta ehdittiin nauttia semmoset kolme tuntia, kun meidän piti eilen kirjautua hotellista ulos puoleen päivään mennessä ja lähteä Seminyakiin.

Auringonnousu

Ei ihan jaksettu heti lähteä skootterilla huristamaan eikä meillä ollu vielä hajuakaan, miten me kaikkine tavaroinemme muutto hoidetaan, joten ensin käytiin haukkaamassa aamupalaa ja siitä mentiin Linga Longaan tekemään suunnitelmia. Koko baari ei ollu kyllä vielä edes auki, mutta siellä me istuskeltiin ennen kuin suurin osa henkilökunnastakaan oli paikalla. Rentoa. Soitettiin sille meidän ihanalle tuttavuudelle Juanitalle, joka komensi saman tien miehensä veljen meitä Seminyakiin kuskaamaan. Niin se tuli meitä Linga Longasta hakemaan mukanaan Juanitan tytär ja sitten sitä matkattiin tavarat auton kyydissä ja me skootterilla perässä.

Muutto herätti meissä kyllä valtavia tunneryöppyjä. Ensinnäkin ollaan räät poskella naurettu kulunutta viikkoa, mutta nauru muuttu kyllä välillä itkuksi, kun Sanuriin on jo nyt ikävä. Täällä me eilisilta hotellihuoneessa maattiin vierekkäin ja lohdutettiin toisiamme, että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Outoa, miten johonki paikkaan voi sillä lailla kiintyä niin äkkiä.

Täällä Seminyakissa ollaan ihan outoja naamoja; kukaan ei tunnista meitä eikä kukaan odota meitä mihinkään. Kukaan ei kutsu meitä siskoiksi ja tule poskisuukottamaan, kun saavutaan paikalle. Kukaan ei tiedä meidän nimiä tai edes, että ollaan suomalaisia. Pitää etsiä uus vakipesula, -kauppa ja –ravintola.

Nyt on sitten ensimmäinen päivä Seminyakissa takana. Haettiin lohtua suuntaamalla aamupäivällä rannalle. Päätettiin näin ekana päivänä ottaa taksi, että tällä kertaa löydetään se ranta. Päivä meni siellä maatessa ja käytiin me vähän ympäristöäkin ihmettelemässä. Siinä kadulla kävellessä mulla hajos flipfloppi (jo kolmas tälle reissulle) ja saman tien viereisestä puljusta myyjä viitto, että kyllä se äkkiä fiksataan. Sitte se kaivo pikaliiman esiin ja alko hommiin. Piti minun sitten kohteliaisuuttani ostaa siltä siitä laukku. Siitä jatkettiin syömään ja katsomaan sitä kuuluisaa auringonlaskua. Koko päivän aurinkoa pilvettömältä taivaalta, mutta just kriittisellä hetkellä jostain ilmesty valtava pilvi suoraan auringon eteen. Nyt ainakin tiedetään, missä se ranta on ja voidaan mennä joku toinen kerta auringonlaskua ihastelemaan.

Meidän uuden kodin piha tulvii 

Nyt on pyhitetty ilta oikeiden asioiden hoitamiselle. Ajatukset on nimittäin tällä reissulla ollu kaikkialla muualla paitsi velvollisuuksissa, mutta kai nekin pitäis silti hoitaa. Nyt katsotaan eilinen pronssipeli, koska eilen simahdettiin molemmat ensimmäisen erän jälkeen. Sen verran se auringonnousu verotti.

Huomenna mennään vielä Denpasarin orpokotiin istumaan iltaa, koska ei ehditty pitämään viimeistä kokoontumista kaikkien kanssa. Tiistaina sitten aloitetaan Untal-Untalissa, jännittävää! 

Vakkarihedelmäkauppias - päiviemme piristys Denpasarissa

Lentävä hollantilainen

Lentävä hollantilainen II

Ps. Älkää nyt ihan vielä niitä postikortteja ootelko, tavallaan unohdettiin koko juttu. Uus yritys tällä viikolla.