Mikä työharjoittelu?

Meidän työviikko, jos sitä siksi voi kutsua, on sujunu täällä päässä varsin joutusasti. Oltiin tosiaan sunnuntaina töissä jotta saataisiin enemmän videomateriaalia siihen orpokodin YouTube -pätkään mikä niille väsätään, onneksi oltiin, koska saatiin samalla kuulla että suurimmalla osalla nuorista on kolmen päivän loma viikon alusta alkaen. Eli toisinsanoen, lähes kaikki lähtee käymään katsomassa vanhempiaan (tai lähintä sukulaistaan joka toimii huoltajana perheen puuttuessa) ja me pyöritellään peukaloitamme koko päivä orpokodilla kun ei siellä oo silloin tekemistä. Tehtiin sitte sellanen diili että maanantai ja keskiviikko pidettiin vapaata, tiistai ja torstai oltiin harjottelussa. Kai se on ihan hyväksyttävää että ensin katottiin säätiedote ennen ku tiedettiin kysyä tietyt vapaapäivät? Viikon työpäivät täyttyy joka tapauksessa kun sunnuntaina oltiin työmaalla ja pitäis taas tällä viikolla mennä.

Ennusteet piti paikkansa ja käytettiinki vapaat tehokkaasti Sanurin rannalla makoillen kuin lahnat konsanaan. Löydettiin vihdoinki vuokrattavat rantatuolit mukavalta paikalta, pari maksaa Rp 50 000/pv. Sitä välillä unohti olevansa työharjottelureissulla, kun syötiin pikkupurtavaa siinä varjon alla istuskellessa ja aallot pyyhkäisee toisinaan tuolin alta, rentoa. Arska paistoi molempina päivänä lähes pilvettömältä taivaalta, illansupersateita lukuun ottamatta, jotka aina onnistui alkamaan juuri sen jälkeen ku oltiin tulossa takaisin hotellille. Ajoitus oli siis varsin bueno.

Sanur Beach.

Tiistaina aamun ensimmäinen tehtävä oli Denpasarin poliisilaitoksella käyminen että saataisiin mulle paikallinen turistiajokortti. Yksi yliopiston tytöistä, Artiny, lähti meille oppaaksi liikenteeseen koska ilman oltaisiin kyllä totaalisen hukassa tuolla pääkaupungin vilinässä. Ajeltiin Artinyn perässä laitokselle asti ja sain huokasta helpotuksesta kun ainaki 50 % matkasta oltiin selvitty ehjin nahoin. Sisälle astuessa vastaan iski aivan tajuton kuumuus. Paikka oli ihan täynnä ja ilmastoinnista ei tietoakaan. Ainoastaan muutama tuuletin siellä täällä. Ei vaan pysty käsittämään miten paikalliset pystyy olemaan siellä töissä pitkähiaiset ja tummat paksukankaiset housut päällä. No joka tapauksessa, ei ruuhkan takia onnistunu että saataisiin kortti saman päivän aikana, vaan tehtiin paperityöt ja kortin saaminen siirty torstaille.

Torstaina vaan minä lähdin Artinyn kyydillä asemalle ja Anni jäi orpokodille hengailemaan. Pääsin vihdoin kunnolla skopon kyytiin ja nyt pysty keskittymään siihenkin mitä ympärillä tapahtuu, kuskina ollessa ei paljo maisemia kattella. Pistin esimerkiksi merkille paikalliset kaatopaikat. Niille on käytännössä varattu yksi pieni tontti missä kaikki jäte muovista ruuantähteisiin on sekaisin, sitte niitä lajittelee muutama heppu paljain käsin säkkeihin. Ällöttävää, jo pelkästään sen takia että se haju on niin kamala ja sen haistaa jo kauan ennen ku tullaan lähellekään paikkaa. Asemalle päästyä etsittiin sama poliisi jonka kanssa asioitiin aikaisemminkin. Aluksi tämä meinasi että taas on niin täyttä että menee huomiselle, mutta kun siinä hetken vaati että viikonloppu on jo täynnä suunnitelmia ja huomenna pitäis lähteä skootteria ajamaan pitkin saarta niin tuli poliisisetään vauhtia. Jonkin aikaa se pinkoi pitkin asemaa järjestelemässä ja hetken päästä mut noudettiin jonon ohi kuvauttamaan naama ja ottamaan sormenjäljet. Taas hetken odottelua ja pian kajahti kuulutuksena oma nimi pitkin aulaa ja sain mennä noutamaan korttini. Paikallisille tuntuu haastavalta sanoa pitkiä äänteitä, minä oon aina Rika ja Anni on Ani. Sitte taas skopon selkään ja orpokodille. Loppupäivä meni pääosin matskua kuvatessa ja videoa leikatessa.

Illalla vuokrattiin uusi menopeli Linga Longan mukavalta rouvalta. Sovittiin että tämä tuo sen baarille ja mentiin sinne hetkeksi istuskelemaan, hauska vastaanotto kun baarin työntekijät heittää heti meidän kanssa yläfemmaa ja ennen ku ehdin tilata mitään ne ilmottaa että Smirnoff Ice on sitte loppu. Perjantaina oli aika sanoa heipat meidän hotellille joka toimi tukikohtana pyöreet 3 viikkoa. Jätettiin rinkat tavarasäilöön hotellille ja otettiin pikkureput vaan mukaan kun suunnattiin skopolla Jimbaranille Eevan luo viikonlopuksi. Yllättävän helppoa tuo skootterilla liikkuminen kauemmaksiki, kun vaan ottaa asiaksi lähteä ja selvittää et mihin päin on suunnilleen menossa.

Kyllä, se on meidän rekisterikilpi. Ja kyllä, se on nyt kiinni skopossa oikealla paikalla.

Illalla Eevan johdolla suunnattiin melkeen saman tien Dreamland Beachille, rannalla on sen verran maininkia että vedessä viihtyy lähinnä surffaajat, mutta kyllä siellä nyt varpaitansa pääsi liottamaan. Etsittiin mukava poukama kallioiden välistä ja laitettiin maata. Turkoosia vettä, rauhaa ja hyvää seuraa. Aika jees.

Illalla suunnattiin Uluwatuun yksille, ilmeisesti siellä on täällä päin ainoa isompi menomesta mihin kaikki suuntaa kun ei Kutalle asti jaksa lähteä. Ei ehditty auringonlaskua näkemään, mutta kyllä siellä nautti siitäkin että pystyy kallionkiellekkeellä olevasta baarista kattelemaan pimenevää taivaanrantaa. Balin eteläkärjessä kun ollaan niin sieltä suoraan lähtiessä tulis Australia vastaan.

Ps. Otettiin Kimi Räikkösen kanssa yheiskuvia paikallisessa ruokakaupassa. Siellä se mainosti Axea. Aluksi kesti hetken rekisteröidä että kuka siinä kuvassa oikein oli, kattelin vaan että onpa tutun näkönen mies. Ei heti tulis mieleen että täällä törmää mainoksissa Räikkösen naamaan.

Dreamland Beach.