Relax, take it easy!

Perjantaiaamuna siis Baturilta tultuamme otettiin skopo alle, ajettiin Sanurin satamaan ja hypättiin Lembonganiin vievään veneeseen. Oli meillä toki taas mutkia matkassa, kun ensinnäkin oli kiire eikä meinattu löytää sitä lähtöpaikkaa ja molempia väsytti vietävän paljon aamuöisen reippailun jäljiltä. Toiseksi, ei koskaan löydetty sitä venettä, jolla meidän piti mennä Lembonganille (oltiin siis varattu ja osittain maksettukin etukäteen venematkat), joten otettiin käyttöön suunnitelma bee ja ostettiin liput toiseen veneeseen. Turvallisesti ja onnellisina päästiin rentoutumaan paratiisisaarelle.

Perjantaipäivänä satoi monta tuntia vettä, joten tyydyttiin nukkumaan villassamme univelkoja pois. Villa olikin aika ihana; pieni ja söpö, varustettu maisemavessalla ja ihan kivassa ympäristössä. Illalla vuokrattiin majapaikasta skootteri ja lähdettiin etsimään ruokaa. Melko erilainen oli Lembonganin ilta verrattuna Balin turistimestoihin, ei meinaan ristin sielua missään. Rauhassa saatiin ajella siellä viidakon keskellä ykskaistaista tietä. Oltiin aika varmoja, että eksyttiin, mutta sitten oltiinkin yhtäkkiä perillä. Ei muisteta, koska ruoka olis viimeksi maistunu niiiiin hyvältä! Siitä mentiin oikeastaan suoraan pehkuihin, aika lujaa nimittäin väsytti edelleen. Toki siinä piti vuorata jalat Voltaren Emulgelillä ja koittaa venytellä, sen verta pahasti vuorelle kiikkuminen sai paikat jumiin.

Oma villa

Aamulla herättiin aikasin, syötiin aamupala ja lähdettiin biitsille. Huhupuheet kertoi, että Dream Beach on rentoutumiseen paras, joten suunnattiin sinne. Ihana se paikka kyllä olikin! Hiekka oli ihan valkosta ja vesi turkoosia ja tosi puhdasta. Se oli kyllä myös kylmempää, kun Balilla, mutta kuumana päivänä oikeenki virkistävää. Aluksi saatiin kaiken lisäksi olla ihan keskenämme. Toki äkkiä se ranta siitä täyttykin, mutta rauhallista siellä silti oli ja päivä oli ihana, joten kyllä me nautittiin ja kovaa.

Dream Beach

Lounasta syötiin myös siinä rannassa ja sitten lähdettiin kohti villaa. Matkalla bongattiin tienpätkä kohti rantaa, joten käytiin se katsastamassa ja sieltä avautu yksinäinen rantakallio, josta oli kyllä myös aika hulppeat näköalat. Siinä hetki fiilisteltiin ja sen jälkeen tapahtui IHME. Nimittäin minä, siis MINÄ (!!!) ajoin skootterilla meidän villalle! Olen edelleen ehkä maailman ylpein, vaikka okei, matkaa oli ehkä 100 metriä ja mulla vielä kymmenen minuuttia sen jälkeenki vapisi polvet! Huisia. Harmi, ettei tajuttu ottaa videota tai edes kuvaa, koska todennäköisesti tämä ei tule toistumaan enää koskaan.

Skopoillen

Siinä vielä pikaisesti testattiin hotellin allas, pakattiin kamppeemme ja lähdettiin hotellin työntekijöiden skootterikyydillä kohti satamaa. Venematka oli huomattavasti tasasempi kuin tullessa, koska meillä oli tällä kertaa isompi vene ja jäätiin muutenkin perälle istumaan. Sen verran täytyy mainita, että saatiin vierustoveriksi italiano, joka ihmetteli, miten ollaan näin valkoisia, vaikka ollaan oltu täällä niin pitkään. Kyseinen mies saa kiittää onneaan, että ollaan täällä opittu niin lepposiksi, Suomessa olis nimittäin saanu tuon lausunnon takia selkäänsä!

Työharjoittelu

Sanuriin päästyämme ajeltiin hotellille, laitettiin ittemme kuntoon ja suunnattiin syöminkien kautta Linga Longaan. Ilta oli aika normi, mutta oli taas erikoisia sattumuksia. Hetken istuttuamme paikalle pamahti nimittäin kukapa muukaan kuin CHARLIE (joka siis on nähty aiemmin Linga Longassa ja Singaporessa)! Nyt meidän oli jo pakko sitä jututtaa ja kyllähän sekin meidät muisti. Oli kyllä hauska mies ja otti heti meidät suojelukseensa; neuvoi Balin tapoja yms. Sillä oli mukana myös ystävä Hollannista, jolla oli suomalainen vaimo. Tämä kyseinen mies oli lisäksi käynyt Utsjoella monen monta kertaa ja oli kyllä todella omituista puhua omasta kotikylästä hollantilaisen kanssa Balilla. Siinä se kertoili, kuinka olivat kavereidensa kanssa joutuneet Tenolla haaksirikkoon. Myös Saariselkä ja erityisesti Laanihovi saivat tältä herralta kiitosta, kuulemma parhaat after skit koskaan. Taas tuli todistettua, kuinka pieni tämä maailma on! Lisäksi meidän Linga Longa iltaa piristi Sri Juanitan ihanainen 9-vuotias tytär Tanya. Todettiin molemmat, että outoa, mutta parasta baariseuraa ikinä. Sen lisäksi, että se tyttö puhuu ikäisekseen aivan älyttömän hyvää englantia, niin se on nero. Muistaa meinaan meidän molempien puhelimien salasanat. 

Tanya ja silly face

Aamulla noustiin ylös, kerättiin kamppeemme, käytiin syömässä ja mentiin pariksi tunniksi rannalle hengailemaan. Iltapäivällä oltiin sovittu menevämme Denpasarin orpokodille ottamaan jotkut videon kohdat uusiksi ja muutenkin vierailemaan. Siellä oli aivan ihana vastaanotto; kaikki tuli halaamaan ja olivat tosi innoissaan, kun tultiin. Videopätkät saatiin kuvattua aika äkkiä ja sen jälkeen herkuteltiin porukalla meidän tuomilla snackseilla. Taas veti kyllä aika sanattomaksi, miten pienestä nämä ihmiset tulee onnellisiksi. Lisäksi vietiin sinne joitain meidän vanhoja vaatteita, joita ei jakseta Suomeen enää raahata. Nekin näytti tytöille kelpaavan.

Namutäti

Herkuttelujen jälkeen lähdettiin käymään paikallisessa sairaalassa katsomassa yhtä orpokodin tytöistä, joka poltti kasvonsa, kätensä ja jalkansa kanttiinilla, kun kaasupullo räjähti. Kun kuultiin siitä onnettomuudesta, ajateltiin, että tilanne olis ollu paljon pahempi, mutta ilmeisesti se iho ainakin kasvoista tulee ihan kuntoon. Mikä helpotus. Vaikka tämä kyseinen tyttö kyllä tuntuu olevan aikamoinen sissi, pystyi jo heittämään vähän läppääkin mm. palaneista hiuksistaan. Muuten sairaalassa käynti oli jännää. Oltiin ensinnäkin ainoat bulet eli valkonaamat koko paikassa ja siitä syystä saatiin taas osaksemme tuijotusta. Toiseksi, oli kyllä ihan erilaista kuin suomalaisessa sairaalassa. Ei mitään sairaalahajuja ja tosi onttoa ja autiota. Vaikea kuvailla. Lisäksi täällä ilmeisesti omaisilla on isompi rooli eli esimerkiksi omaiset käyttää potilaat vessassa ja auttaa ruokailussa jos tarvii.

Sairaalan jälkeen käytiin vielä orpokodilla pikaisesti ja sitten tultiin Seminyakiin. Täällä meitä taas rinkat odotteli ja avain oli jätetty valmiiksi meidän tutun huoneen oveen. Haettiin vielä iltapalaksi mie gorengit ja  tavaroiden purkamisen jälkeen paineltiin pehkuihin. Maanantaiaamuna odotti viimeisen työviikon ensimmäinen päivä!