Betoniviidakosta apinametsään

Viimeinen kokonainen päivä Singaporessa sisälsi taas reilusti kävelyä paikasta toiseen. Lähdettiin puolilta päivin Little Indiaan ja hypättiin metroon joka kuljetti Sentosa –saaren lieppeille. Yllättäen siinä metroaseman päällä oli ostoskeskus… josta saatettiin heti tehdä muutamia löytöjä, hehe. Ajateltiin aluksi, että mentäisiin sinne saareen skytrainilla, mutta se olis ollu niin tyyris että päätettiin olla reippaita ja kävellä.

Nätiltähän se näytti kun vesi saaren vieressä oli aivan täysin turkoosia ja puitteet siistit, mitäs muutakaan, ku täällä saa pahimmassa tapauksessa maahan sylkemisestä sakot. Poukkoiltiin pitkin Sentosaa varmaan kolme tuntia, sieltä löytyy mm. Universal Studios, Underwater World, seikkailupuisto, Butterfly Park, kolme eri hiekkarantaa, 4D-teatteri… näitä riittää. Mihinkään muualle kuin itse saarelle ei maksettu sisälle, sen verran tuo kaupunkiloma oli siihen mennessä jo lompakkoa keventäny. Kierrettiin ”keskustan” läpi kohti Siloso Beachia, jota sitten hetki ihasteltiin ja otettiin pakolliset turistikuvat. Ajatuksena oli tämän jälkeen lähteä poispäin, mutta se ei käynykkään niin nopeasti ku ajateltiin, taidettiin vähän eksyä sinne. Kyltti kovaa osoitti että siinä suunnassa on kaupunki, mutta kauan saatiin kävellä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä sitä tietä ennen ku näky taas ihmisiä. Ei jaksettu enää mennä apostolin kyytiä takasin, vaan mentiin Sentosa Expressin monoraililla pääsaarelle. 

Siellä se Sentosa on.

Monorail.

Silosa Beach.

Silosa Beach.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Tehtiin vielä viime hetken löytöjä ostarilla ja tyytyväisenä ostoskassien kanssa suunnattiin takaisin hotellille, tuolla kun venähti iltaan asti. Täytyy kyllä sanoa että oltiin ihan poikki. Kauheen raskasta tämä kävely kun Balin puolella liikutaan joka paikkaan skopolla, Singaporessa sitä käveltiin varmaan enemmän ku Balilla koko helmikuun aikana. Pitää tätä tahtia hommata Vaasaanki skootteri ja liikkua sillä kaikki päälle 500 metrin matkat.

Oltiin aivan onnessamme koska meidän reissu olis pian loppu ja päästään takaisin kotisaarelle, siltä se ainaki jo tuntuu :) Torstaina pakattiin kaikki uudet ja vanhat rievut reppuihin, otettiin metro alle ja mentiin sillä lentokentälle asti. Singaporen metroverkko on kyllä tosi kätevä, siitä iso plussa. Syötiin aamupala kentällä ja samalla yritettiin mahdollisimman tehokkaasti tuhlata loput paikallisesta valuutasta, vähän päälle kolme Singaporen dollaria jäi käyttämättä. Lentomatka meni nopiaa ja kohteessa oltiin vähän kuuden jälkeen. Hommattiin kentältä viisumit loppuajaksi, haettiin skopo ja ajettiin Sanuriin.

Mitä Singaporesta jäi mieleen? Betoniviidakko, koska ne rakennukset oli aika jäätävän kokosia. Siisteys, hyvin hämmentävää kun ei ollut roskia tai muuta epämääräistä juurikaan missään. Kulttuurirajat, kun Chinatownista hyppäsi metroon ja tuli Little Indiassa pihalle niin tuntu että oikeasti on vaihtanu maata, niin selkeästi porukka on keskittyny näille omille alueilleen. Pikku Intian metroasemallaki saatto haistaa toisinaan curryn ihan selkeästi. Kallis maa, koska kaikki maksoi, ja paljon. Kiire, Bali kun on itse rauhallisuuden tyyssija niin tuntui että Singaporessa kaikilla olisi ollu hoppu jonnekkin, kai se sitte kuuluu siihen ison kaupungin elämään. Tulipahan käytyä, ei tarvitte nyt jälkeenpäin harmitella että miksei menty katsastamaan paikkaa.

Koska majailtiin tällä kertaa vain yksi yö Sanurissa niin oltiin buukattu halvin hotelli mikä booking.comista löydettiin, mutta meidän varaus oli kadonnu johonki bittiavaruuteen ja hotellilla ei ollu enää ilmastoituja huoneita vapaana. Tyydyttiin sitten semmoseen missä oli vaan tuuletin, vessasta puuttu lavuaari ja siellä oli meitä vastaanottamassa jäätävän kokonen torakka. Illaksi suunnattiin Linga Longaan joten ei sie huoneessa paljoa edes ehdittäisi olla, joten ihan sama siis missä nukuttaisiin. Hauskahan se meidän ilta taas oli, saatiin koko henkilökunnan kanssa vihdoinki se yhteiskuva. Johon muuten roudattiin koko baarin komea kyltti etualalle.

Perjantaina noustiin tosi freeshinä (not) ja poistuttiin hotellilta klo kaksitoista reikä reikä. Kiepattiin pesulan kautta ja haettiin meidän pyykit jotka oli siellä odottanu noutajaansa viime viikosta asti. Ja uusi satsi tilalle. Naureskelivat vähän kun edellisessä pyykkilapussa lukee et majaillaan Seminyakissa ja nyt kirjattiin että ollaan Ubudissa, mutta pyykit ne vaan on ja pysyy aina Sanurissa :D

Ubud on siis osoittemme tämän viikonlopun. Kaupunki on Keski-Balin must kohde ja tänne pääsee kätevästi omin neuvoinkin, skopolla ajeltiin sellanen 40-50 minuuttia Sanurista. Turismia täältäkin löytyy yllin kyllin, mutta ympäristö poikkeaa eteläisemmästä Balista huomattavasti. Löytyy jyrkkiä mäkiä, riisipeltoja ja kunnon metsää. Spat on täällä ilmeisesti melko suosittuja ja paikkaa tituleerataan saaren taidekeskittymäksi. Jos jonkinmoista galleriaa ja taulukauppaa kyllä näkyy joka puolella. Ajateltiin metsästää täältä myös hopeakorut ittellemme, korukauppoja on myös reilusti ympäriinsä.

Booking.com oli taas meidät pettäny vaikka muuten on toiminu ku junan vessa, sillä kun vihdoin löydettiin meidän hotelli (etsittiin sitä varmaan tunti) niin se oli myös ylibuukattu. Vapaana olis ollu huone tuulettimella, mutta koska ollaan täällä vaan pari yötä niin haluttiin majoittua mukavasti. Respan tyyppi oli kuitenkin balilaiseen tyyliin todella avulias ja mukava, vaikka todettiin että me varmaan etsitään joku toinen majoitus niin tämä teki meille ananasmehut ja antoi wi-fin salasanan, jotta voidaan rauhassa etsiä uus katto pään päälle. Löydettiin sitten oikeastaan todella kiva paikka, meillä on täällä jopa kylpyamme, huisia! Ensimmäinen päivä Ubudissa meni ympärilleen kattellen ja illan päätteeksi mentiin ruotsalaiseen hierontaan, sen jälkeen testattiin vie tuo kylpyammekin, olo oli melekoosen rento nukkumaan mennessä.

Tänään käytiin katsastamassa Monkey Forest. Apinoita oli joka puolella, lajiltaan siis makakeja, ja kauhutarinoista huolimatta yksikään niistä ei yrittäny viedä kameraa tai hypänny tukkaan kiinni. Annikin selvisi hengissä sieltä pois, rohkeimmat yksilöt tuli aika rehdisti lähelle ihmisiä joten meikäläinen sai toimia väliseinänä karvaotuksen ja matkaseuran välillä. Ihan hauskoja kavereita ne kyllä on. Päivä jatkui Ubudin raittia tutkien ja piipahdettiin isomalla markkina-alueella mistä olis löytäny mm. kaikkea. Anni salakuunteli aamusella naapureita ja bongasi keskustelusta ruokapaikan mitä nainen kehui, käytiin siellä syömässä ja hyvää oli, näkymät vielä kaiken lisäksi riisipellolle. Naistenpäivän vuoksi saatiin taas hyvä syy hemmotella itteämme joten mentiin jälleen spahan, minä makasin balilaisessa hieronnassa jonka päälle tuli jalkahieronta, Anni käväs kasvohoidossa ja manikyyrissä, 90 minuuttia molemmille.

Tähän loppuun vielä pitää ylistää tätä positiivisuutta mikä näillä ihmisillä on! Kaikki hymyilee, kaikki kyselee kuulumisia ja kaikki on heti valmiita auttamaan. Kun oltiin matkalla Ubudiin niin vieressä skopolla ajeleva mies heitti että: ”Good morning! Where are you from?” ja jatkoi rentoa keskustelua liikennevaloissa kun oltiin pysähdyksissä. Kun päästiin kaupunkiin ja oltiin totaalisen hukassa, niin saatiin heti apua kaupan edessä hengailevalta mieheltä. Nykyisen hotellin työntekijä on super rento, aina kun tulee kadulla vastaan niin moikkaa iloosesti jo kaukaa. Hotellin kujaa vastapäätä päivystävä taksikuski huikkaa ”Good parking!” kun pysähdytään skopolla. Kovin kauaa ei täällä vois olla huonolla tuulella kun hyväntuulisuus tarttuu pakostakin.

Eipä tässä muuta ku että pistäkää hyvä kiertämään ja hymyilkää paljon :) Kuulemisiin!

PS. Kuultiin että Suomessa on jo kevät, mitä ihmettä tässä maailmassa tapahtuu. MAALISKUUSSA. Jösses.